Tänään ollaan ihan koko päivä leikitty lasten kanssa: pelattu korttia (paljon!), hypitty narua, pelattu futista ja vaan oltu. Lapset on iältään 3-17-vuotiaita, eli oikeestaan kaikenikäisiä. Kaikista pienimmätkin on tosi itsenäisiä: lapset osaa kertoa, mistä saa ostettua halvinta vettä, (paikasta, jonne mentiin sai 2 cedillä n. 10 kg vettä. Euroina summa vastaa n. 50 senttiä) pelata vaikeita pelejä, kantaa raskaita vesi/hiekkasankoja pään päällä ja askarella rikkinäisistä ilmapalloista superpalloja. Päivän hitti oli Hannahin ja minun hiusten letittäminen. Oon saanut tänään siis ainakin kymmenkunta erilaista kampausta. Meillä on täällä myös lemmikki: Peace-koira, jonka lapset osti n. kuukausi sitten 2 cedillä. Koira pestään päivittäin ja sille on rakennettu oma koppi, jonne lapset vie tiuhaan tahtiin ruokaa.
En oo kokenu vieläkään pahemman luokan kulttuurishokkia, vaikka obrunia (valkoihoinen) kuulee huudettavan useamman kerran päivässä. Nyt oon vaan onnellinen siitä, että päästiin tänne projektiin ja voidaan aloittaa varsinainen elämä täällä. Twi ei vielä suju (yllättäen), joten kommunikointi pätkii välillä. Suurin osa ihmisistä, lapsia myöten, puhuu kuitenkin tosi hyvää englantia, joten eiköhän tässä pärjätä.
My room 1/2
2/2
The water pump
The kitchen 1/2
2/2
The playground
Our bathroom on the front, children's in the back
Kumasi
The church
One of the hairstyles