Melko paljon on vielä aukkoja sivistyksessä Ghanan suhteen, mutta tässä joitakin asioita, joita olen kuullut ja joiden oletan olevan näin: (huom. siis oletan)
- Ulkona vietetään loppujen lopuksi melko vähän aikaa päivisin, kuumuudesta johtuen
- Helpoin (ei välttämättä nopein) tapa kulkea paikasta toiseen on trotrolla (=minibussi)
- Vasenta kättä ei käytetä syömiseen, osoittamiseen, vilkutukseen yms. koska sen uskotaan olevan epäpuhdas
- Torilta voi ostaa lähes kaikkea aina kengistä puhelimiin
- Perheeseen ei kuulu pelkästään ydinperhe (äiti, isä ja lapset), vaan isovanhemmat, sedät, tädit, serkut... Yhteisöllisyys on muutenkin toista luokkaa, kuin mihin länsimaissa ollaan totuttu
- Ruoka on todella tulista
Nää on sellasia juttuja, mitkä pätee varmasti moneen Afrikan maahan, joten odotan innolla sitä, että pääsen oppimaan uusia asioita nimenomaan Ghanasta!
Eniten odotan tällä hetkellä:
- Ihmisten kohtaamista ja suhteiden muodostumista
- Lasten näkemistä (okei, lapset on ihmisiä, mutta luokittelin ne nyt silti erikseen)
- Sitä, että opin/pääsen elämään normaalia arkea toisessa kulttuurissa
- Töiden tekemistä (sitä, että tunnen olevani hyödyksi jossain)
Laitetaan tähän samaan vielä asioita, joita uskon kaipaavani tuolla kaukana:
- Ruisleipää ja maitoa (tietysti...)
- Itsenäisyyttä: uusi maa ja uusi kulttuuri tietysti rajottaa jonkun verran itsenäisyyttä. Myös turvallisuuteen liittyvät asiat vaikuttaa itsenäisyyteen. Esim. liikkuminen illalla ei oo yhtä vapaata siellä, kun täällä Suomessa. (Helsinki tai Tamperekaan kun ei vielä niin isoja kaupunkeja ole)
- Yksin olemista: kulttuuriin liittyvä yhteisöllisyys on varmasti ihanaa, mutta samalla myös vaatii aika paljon totuttelua. On eri asia olla sosiaalinen, kun pääsee välillä omaan rauhaan; jos sitä omaa rauhaa ei ole, niin yhteisöllisyyskin voi alkaa tuntua raskaalta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti