Cause you had a bad day

Torstaipäivän aamu ei kertonut yhtään siitä, miten päivä tulisi päättymään. Päivä ei nimittäin alkanut ollenkaan huonosti, päinvastoin. Heräsin aikaisin ja kävin hakemassa yhden oppilaan kouluun. Koululla meitä odotti nouseva juhlatunnelma: musiikki pauhasi ja Naomi kiinnitti viimeisiä koristeita. Pukeuduin valkoisen paidan ja mustan hameen sijaan kukkakuvioiseen tunikaan. Lapsetkin oli panostaneet pukeutumiseen: tytöillä oli mekot päällä ja pojilla siistit paidat ja farkut. Vietettiin viimeinen koulupäivä tanssien (lapsilla on pienestä pitäen rytmi veressä!) ja syöden. Ruokakin oli viimeisen koulupäivän mukainen: lapsille Indomieta (nuudelia kasviksilla) ja aikuisille fufua. Hyvin syöneenä ja väsyneenä lapset alkoi pikkuhiljaa valua kotia kohti ja me jäätiin siivoilemaan paikkoja. Apujoukkojen kanssa saatiin koulu kuntoon ennätysajassa. Koulupäivä oli menestys ja ihan liikutuin, kun oppilaat tulivat hyvästelemään. Yksi oppilaista kertoi ikävöivänsä minua tulevan loman aikana. Myös opettajat halasivat ja toivottivat hyviä lomia. En arvosta kaikkien opettajien opetusmetodeja, mutta henkilöinä pidän kaikista! (Ihan muutamaa lukuun ottamatta...)

En oo mikään intohimoinen pakkaaja, joten aloitin pakkaamisen meidän reissua varten vasta koulupäivän jälkeen. En ollut sunnuntain jälkeen vaivautunut tarkastamaan matkakassaa, koska olihan se turvassa repun taskussa. Vaan kun ei ollutkaan. Alkuun ajattelin vaan laittaneeni rahat toiseen taskuun, mutta koko repun (ja laukun ja toisen laukun ja koko huoneen) tutkittuani totesin jonkun ottaneen rahat. Kuka? Mitä? Milloin? Kerroin Naomille tilanteesta ja paljastin, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun tunsin kadottaneeni enemmän kuin olin ku kuluttanut. Aikaisempina kertoina summat oli olleet pieniä, joten olin vaan uskotellut itselleni, että olin käyttänyt rahat johonkin. Nyt kyseessä oli kuitenkin 250 cediä eli noin 60 euroa - täällä hyvinkin suuri summa!
Naomi oli tietysti järkyttynyt ja kertoi, ettei tällaista oo koskaan aikasemmin sattunut. Vapaaehtoiselle. Muutamia varkaustapauksia on silti ollut: yksi lapsista varasti pastorin asunnosta 500 ja toinen lapsista 70 cediä yhdeltä kirkon jäseneltä. Naomi kutsui lapset koolle ja sen jälkeen me lähdettiin ostamaan uusi lukko oveen - jollain lapsista täytyy olla avain, koska muuta mahdollisuutta sisäänpääsyyn ei oo.

Matkalla lukko-ostoksille Naomi törmäsi mieheen ja alkoi kiivas väittely twiksi. Naomi selitti myöhemmin, että mies oli puuseppä, jonka piti korjata yksi ovi koululla. Naomi maksoi miehelle etukäteen, mutta tämä ei koskaan tullut paikalle. No, asia saatiin ratkaistua: Naomi otti miehen puhelimen ja sanoi antavansa puhelimen takaisin, kun mies tulee palauttamaan summan.

Vielä yksi sattumus ehti tapahtua paluumatkalla: Hannah astui yhteen betonisista ojista ja satutti jalkansa. Ilman valoja saa kyllä oikeesti kattoo, mihin astuu.

Perillä saatoin pakkauksen päätökseen pikaisesti ja kävin nukkumaan, koska seuraavana aamuna herätys oli klo 3.30. Eilen alkoi siis meidän matka kohti Cape Coastia, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt kuvia viimeisestä koulupäivästä: