Oon jouluihminen: rakastan koristelua ja leipomista ja tykkään joulun suunnittelusta. Uskoin joulun ilman lunta (loskaa...), kuusta ja tuttuja ruokia olevan kova paikka tällaiselle perinteitä rakastavalle intoilijalle. Ja olihan se. Tavallaan. Selvisin joulunpyhistä kuitenkin odotettua paremmin. Mitä meidän jouluun sitten kuului?
Torstai lähti käyntiin melko arkisesti: syötiin aamupala ja sen jälkeen pesin pyykkiä kaksi tuntia. Kun kerrankin oli energiaa, päätin siivota myös huoneen. Tässä vaiheessa Hannah ilmoitti masentuvansa kohta totaalisesti, jos ei saa jotain tekemistä. Niin lähdettiin sitten kaupunkiin, jossa tehtiin pieniä ostoksia (mm. Orange is the new blackin 1. ja 2. tuotantokausi 1,20 eurolla!). Ostosten jälkeen tavattiin Friedemann ja Hannes, vapaaehtoiset toisesta projektista, ja syötiin yhdessä fufua. Syömisen jälkeen lähdettiin trotrolla kohti meidän projektia. Autossa oli aikaa hiljentyä miettimään joulua. Ympärillä maailma (tai Kejetian tori) pyöri ihan samalla tavalla kuin ennen: kauppiaat myi kaikkea astioista vuohiin ja ihmiset oli yhtä iloisia ja äkäisiä kuin aina. Oikeastaan ainoat joulusta kertovat merkit oli tonttulakit, joita myytiin kadulla ja liikenteenvalvoja, joka toivotti hyvää joulua. Joulua ei siis noteerattu oikeestaan mitenkään. Yllättävää kyllä, en silti ollut yhtään surullinen (paitsi vähän haikea Suomessa odottavia jouluruokia kohtaan). Kai joulu tuntui vaan niin kaukaiselta täpötäydessä trotrossa, jossa lämpötila oli varmaan lähemmäs 40 astetta.
Meidän projektilla tehtiin hedelmäsalaattia, juotiin viiniä ja kuunneltiin musiikkia. Ehdin myös soittaa kotiin, jossa joulu oli mennyt hyvin perinteisellä tavalla, valkoista maata lukuun ottamatta. Näin mielessäni kuvan siitä rauhasta, joka laskeutuu lahjojen avaamisen jälkeen, kun maataan sohvalla suklaata syöden ja joululeffoja katsoen. En kiellä, etteikö tuo kuva tuntunut houkuttelevalta, mutta päätin jättää turhat haaveilut sikseen ja keskittyä siihen mitä meillä oli: hedelmäsalaattia, viiniä ja ystäviä. Mitä sitä nyt muuta edes tarvitsee? Ja hei, joulu on taas ensi vuonna.
25. päivä meni myös melko ohi, koska vietettiin Hannahin kanssa koko aamupäivä tonttulakkeja metsästäen: lapsilla oli joulujuhla, jossa heidän oli tarkoitus esiintyä ja kyllähän tanssiesitys vaatii tonttulakit seurakseen! Kotiin päästyä olin niin väsynyt, että olisin voinut mennä suoraan nukkumaan, mutta meidät pyydettiin seuraamaan lasten talent-kilpailua koululle. Vietettiin siis seuraava kaksituntinen yrittäen pysyä hereillä ja seurata twiksi tapahtuvaa ohjelmaa. Lapset oli kyllä tosi taitavia talenteissaan ja esityksiä oli ilo seurata, mutta kaikki välihöpötykset meinas olla liikaa. Juhlan jälkeen vietin loppuillan sarjoja katsellen ja hiljaisuudesta nauttien.
Sunnuntai oli joulupäivistä ehdottomasti paras: annettiin lapsille joululahjat (niistä lisää myöhemmin), syötiin Adeleiden ja Naomin kanssa ihanaa ruokaa ja vietettiin loppuilta lasten kanssa tanssien. Naomin lahja lapsille oli pari pientä rakettia, jotka sitten ammuttiin illan päätteeksi. Yksi tosin päätyi keittiön katolle ja aiheutti pienoisen sydänkohtauksen itse kullekin, mutta selvittiin onneksi säikähdyksellä. Joulunpyhistä selvittyä voikin suunnata katseen kohti tulevaa, nimittäin uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti