Keskiviikkona oltiin juuri lopettelemassa illallista, kun Naomi tuli ja kertoi, että yksi lapsista ei ollut tullut koulun jälkeen kotiin. Kello näytti jo 7 eli tytön olisi pitänyt olla kotona jo viimeistään pari tuntia sitten. Naomi yritti soittaa koulubussin kuljettajalle, mutta ei saanut yhteyttä. Meille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin mennä alueelle, jolla tyttö asuu ja kierrellä ovelta ovelta, jos tyttö olisi vaikka mennyt jonkun kaverinsa luokse. Lähdettiin siis Hannahin, Adeleiden, Naomin, yhden opettajan ja oppilaan voimin matkaan.
Koska osuttiin pahimpaan ruuhka-aikaan, ei millään meinattu saada trotroa. Tyttö asuu kaukana, joten kävely ei ollut mahdollisuus. Pimeällä tienvierustalla seistessä kauhukuvat alkoi liikkua päässä. Tytön asuinalue ei ole parhaimmasta päästä. Ja ikääkin tytöllä on vain 6 vuotta. Naomi soitti Malitolle, joka lupasi viedä meidät autollaan paikalle. Hetkeä myöhemmin Naomi kuitenkin sanoi jotain ja lähti ylittämään tietä. Tiirailin kadun toiselle puolelle ja näin pakettiauton: meidän koulubussi! Kuljettaja astui autosta ja alkoi keskustelu, joka käytiin twiksi. En siis ymmärtänyt mitään, ennen kuin kuljettaja meni autoon ja palasi mukanaan nukkuva tyttö. Kaikki nauroivat ja huokasivat helpotuksesta: tyttö ei siis joutunutkaan vakavaan onnettomuuteen, vaan oli nukahtanut koulubussiin. Kuljettaja oli huomannut tytön vasta, kun kaikki muut olivat jo nousseet kyydistä. Kuljettajalla ei ollut tietoa tytön osoitteesta ja puhelimen akku oli loppu, joten hän ei myöskään voinut soittaa Naomille. Kujettaja oli lähtenyt ajamaan takaisin koululle, mutta ruuhkan takia aikaa oli kulunut.
Lähdettiin ajamaan Maliton autolla ja vähän 9 jälkeen ojennettiin uupunut tyttö takaisin äidilleen. Istahdettiin takaisin autoon, kun opettaja yht äkkiä pomppasi pystyyn. Tyttö oli ehtinyt tyhjentää rakkonsa nahkapenkille sillä aikaa, kun juteltiin tytön äidille. Ei voitu kuin nauraa. Tällä kertaa loppu todella oli onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti