Arkea

Viime päivinä ollaan oltu koulussa, käyty uimassa ja opeteltu laittamaan ruokaa. Sunnuntaina päätettiin Hannahin kanssa, että pestään pyykkiä: aurinko paistoi ja pyykkivuori oli ehtinyt kasvaa jo ihan kiitettävästi, joten ei voitu keksiä tekosyitä sen lykkäämiselle. Vaikka kädet oli tunnin jälkeen rakoilla, niin pyykkäminen auringon paistaessa ja jutustellessa oli oikein mukavaa. Pyykkäysurakan jälkeen lähdettiin uimaan Maliton ja Ibrahimin kanssa. Allas oli yhden hotellin sisäpihalla ja pääsymaksu oli muistaakseni 10 cediä. Allas ei ollut iso, mutta voi sitä ihanaa tunnetta, kun sai pulahtaa veteen! Muut paikallaolijat oli vähän ihmeissään nähdessään kaksi obrunia ja mietittiin vähän, oliko meidän bikinit ihan soveliaat, mutta kukaan ei kyllä kattonut pahasti... Meidän päätarkoitus oli kuitenkin opettaa Ibrahim uimaan. Ghanassa uimataito ei oo mikään itsestäänselvyys: järviä ei oo lähettyvillä, eikä uiminen oo yleinen harrastus. Ibrahim jopa tunnusti pelkäävänsä vettä ja siks alku olikin vähän kankea. Parin tunnin päästä Ibrahim oli kuitenkin ainoa, joka jaksoi vielä uiskennella, kun kylmä vesi oli meille länsimaalaisille liikaa.

Eilen pidin mun ihan ensimmäisen oppitunnin: englantia 7. luokkalaisille. Vaikka vähän jännitin, niin tunti meni tosi hyvin. Englantia opetan lisäksi myös 8. luokkalaisille ja I.C.T:tä samalle 7. luokalle. Vähän on vielä opeteltavaa käytännön jutuissa: en esimerkiksi vieläkään hoksaa opettajien käyttämää virheiden korjaus- taktiikkaa, vaikka oppilaat yrittikin sitä sinnikkäästi opettaa. Tunteja pitää myös valmistella aika paljon etukäteen, koska oppilailla ei oo oppikirjoja ja kaikki kirjoitetaan vihkoon. Välillä tuntien paikat on myös vähän hukassa muilta opettajilta, joten saattaa olla, että oppitunti on pidempi tai lyhyempi, mitä lukujärjestyksessä. Kaiken kaikkiaan oon kuitenkin innoissani tästä opetusprojektista!

Ghanassa kaikkien yliopiston suorittaneiden (jos ymmärsin oikein) pitää suorittaa eräänlainen kansalaisvelvollisuus. (vähän kun siviilipalvelus)Niinpä Naomi lähtee tänään 5 tunnin päässä sijaitsevaan kaupunkiin suorittamaan omaa velvollisuuttaan. Tehtävä kestää kaikkiaan n. vuoden verran, mutta Naomi sai sovittua työpaikkansa pomon kanssa, että voi välillä tulla käymään täällä. Vähän on haikea ja ehkä jopa jännittynyt fiilis siitä, miten asiat tulee toimimaan ilman Naomia. Se on kuitenkin vastannut kaikista käytännön asioista ja on samalla meidän lähin yhdyshenkilö. No, Adeleit on onneks vielä täällä! Naomi ja Adeleit oli luvannu opettaa meitä laittamaan ruokaa, joten eilen oli viimenen mahdollisuus tähän, vielä kun oltiin kaikki koolla. Valmistettiin (tai no Naomi ja Adeleit valmisti ja me pilkottiin vähän sipuleita ja hämmennettiin kattilaa) yamia ja kastiketta. Oli hauskaa nähdä, miten ruoka oikeesti syntyy, mutta harmikseni tajusin, että näiden ruokien valmistaminen Suomessa on melko mahdotonta, koska meiltä ei esimerkiksi löydy palmuöljyä (vai löytyykö!?) eikä erästä tiettyä sipulia. Viikonloppu lähestyy taas huimaa vauhtia, enää 2 päivää! Nils ja Simon toisesta projektista saattaa mahdollisesti tulla meidän projektiin yhdeks yöks ja lauantaina on Naomin enon hautajaiset, joten ohjelmaa riittää!

The pool

Green pepper and onions

Kokkikolmoset! (Naomi, Adeleit, Hannah) 

Valmis annos!