Lauantaina oli siis Naomin enon hautajaiset, (Naomi ja Adelade on sisarpuolia) jonne lähdettiin jo heti aamusta. Mentiin kolmella eri trotrolla ja oltiin n. 2,5 tunnin päästä perillä puoli 12 aikoihin. Hautajaisten oli määrä alkaa klo 14, joten meillä oli pari tuntia aikaa vaan kierrellä ja jutustella jo paikalla olevien vieraiden kanssa. Kylä, jossa hautajaiset pidettiin, ei ollut iso ja varsinainen tapahtuma tapahtui tiellä, jonne oli pystytetty kolme katosta. Järjesteltiin tuolit ja joku nosti vainajan kuvan eräänlaisen hautajaiskoristeen päälle. Vähän kahden jälkeen paikalla oli jo sen verran väkeä, että ohjelma aloitettiin. Vainajan lähiperhe istui suurimman katoksen alla olevien tuolien ensimmäisessä rivissä ja vuorotellen jokainen seurue kävi tervehtimässä heitä. Kättelyiden jälkeen paikalla olevat perheet alkoivat vuorollaan käydä miehen luona, joka kirjoitti ylös perheiden lahjoittaman summan. Ghanassa on tapana, että hautajaisvieraat lahjoittavat vähän rahaa vainajan perheelle. Saadut rahat menevät hautajaiskuluihin ja vainajan lapsille. Jos lapsia ei kuitenkaan ole, rahat jaetaan lähiperheen kesken. Jos saadut rahat eivät riitä kattamaan vainajan velkoja ja hautajaiskuluja, lähiperhe jakaa velan keskenään maksettavaksi. Perhe, joka on lahjoittanut rahaa, saa todistukseksi kuitin, jossa lukee lahjoitettu summa. Joku perheenjäsenistä kävelee kuitin kanssa juontajan luokse, joka lukee lahjoitetun summan. Tämän jälkeen vainajan perhe käy kättelemässä ja kiittämässä summan lahjoittanutta perhettä/seuruetta.
Hautajaiset jatkui seuraavat pari tuntia samalla kaavalla. Ainoa keskeytys oli kylän johtajan ja tämän seurueen saapuminen paikalla. He kävivät kättelemässä vainajan perhettä ja sillä aikaa muut hautajaisvieraat nousivat seisomaan kunnianosoituksena johtajalle.
Kukaan vieraista ei itkenyt (ainakaan julkisesti) ja taustalla soiva kovaääninen musiikki piti tunnelman melko hilpeänä. Varsinaista ohjelmaa rahanantamisen lisäksi ei kuitenkaan ollut. Lähdettiinkin 4 aikoihin jo takaisin päin, koska edessä oli taas pitkä kotimatka.
Pukukoodina hautajaisissa on yleensä musta. Vanhemmat naiset ja miehet saattavat kuitenkin pukeutua mustaan ja valkoiseen.
Sunnuntaina lähdettiin Nilsin, Simonin ja Celinen (vapaaehtoisia) kanssa käymään taas järvellä. Toinen kerta ei ollut yhtään huonompi kuin ensimmäinen, koska tällä kertaa käytiin myös uimassa ja söin ruoaksi nugetteja ja ranskalaisia! Nils ja Simon jäi vielä meidän projektiin yöksi, koska heidän oma projektinsa sijaitsee n. 5 tunnin päässä. Nilsin ja Simonin kertoillessa juttuja heidän projektistaan, tajusin taas, kuinka tyytyväinen oon meidän paikkaan. Pojat oli myös tosi onnellisia saadessaan aamulla leipää ja teetä, koska yleensä niiden aamupala koostuu pelkästä puurosta.
Viikonloppu oli rankka, mutta kiva! Viikot menee kyllä ihan huimaa vauhtia, huomenna on torstai ja sitten taas viikonloppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti