Myrskyn jälkeen

No okei, ei mun viime kirjotus ihan myrskyä vastannut, mutta kyllä siitä varmaan tyytymättömyyden ääni kuulsi läpi. No, myrskyn jälkeen on poutasää. Tässäkin tapauksessa. Pari viime päivää on nimittäin ollu tosi kivoja. Eilen koko koulupäivä meni isojen lukujärjestysten piirtämiseen ja tänään oli myös melko kiireinen päivä. Tai no aamupäivä ei niinkään, mutta kun oltiin taas istuskeltu useampi tovi, päätettiin kysyä Naomilta, tarvitaanko meitä tosiaan koko päivää koulussa, kun tekemistä ei tunnu riittävän. Naomi sanoi, että sen onkin ollut tarkoitus jutella meidän kanssa, mutta kiireen takia ei ole ehtinyt. Alkuperäinen tarkoitushan oli, että ensimmäinen viikko tarkkaillaan ja sen jälkeen ilmoitetaan, mitä luokkaa/ainetta haluttaisiin mahdollisesti opettaa. Ollaan nyt tarkkailtu koulussa 3 viikkoa, mutta me ollaan kuitenkin Afrikassa, joten asiat vie tunnetusti aikaa. Hannahin kohdalla saksan opettaminen oli loogisin vaihtoehto, mutta itse ajattelin, että englannin opettaminen voisi olla helpointa. Naomi kysyi, olisinko valmis opettamaan englannin lisäksi myös I.C.T:tä, koska kyseisen aineen opettaja on melko kiireinen. Vaikken mikään tietokonenero olekkaan, niin luulen, että pystyn opettamaan ihan perusjuttuja. Ensi viikolla istutaan siis alas Naomin ja I.C.T-opettajan (joka opettaa myös englantia) kanssa ja sovitaan, mitä luokkia opetan ja milloin toimin avustajana.

Kerroin aiemmin, että yks meidän tehtävistä koulussa on ruokailussa avustaminen. Lähinnä se oli viime viikkoina sitä, että nostettiin lautaset valmiiksi pöytiin Nursery-luokkaa varten ja autettiin lapset oikeille paikoille. Tänään Naomi sanoi, että voidaan myös auttaa lasten syöttämisessä, koska osa lapsista on vielä hyvin pieniä, (~2-vuotiaita) eikä syöminen onnistu heiltä itse. Ruokailun jälkeen autettiin myös tiskaamisessa ja lattioiden lakaisemisessa. Ei muuten ollut ihan helppo homma! Riisin määrä yhden ruokailun jälkeen on nimittäin suuri. Eikä pelkästään pöydillä, vaan tuoleilla ja lattioillakin. Hannahin täytyi mennä pitämään saksan tunti, joten sain kokonaisen tunnin kulutetuksi jynssämällä lattioita. Sen jälkeen olin niin poikki, mutta niin onnellinen! Vihdoin jotain oikeita hommia. Oikeestaan saatiin heti lisää töitä, kun vaan osattiin niitä pyytää. Meille sanottiin jo sopeutumisleirillä, että meille ei tulla antamaan valmista tehtävälistaa projekteissa, vaan meidän täytyy olla itse aktiivisia ja tehdä itsestämme hyödyllisiä. Ollaan Hannahin kanssa pyritty aina tarjoamaan apua tiskaamisessa, siivoamisessa, yms. koulun ulkopuolella, mutta koulussa se on vaikeampaa. Siellä ei ole ollut helppoa löytää omaa paikkaa, koska kaikilla muilla on jo omat tehtävänsä.

Loppujen lopuksi meidän päivät alkaa olla jo aika täysiä: aamupala 7.00, kouluun 8.00, koulusta pois 15.00, ruoka 18.00, study hall 19.00, study hall päättyy 21.00. Yhdeksän jälkeen oon jo niin väsynyt, että käyn yleensä suoraan nukkumaan. Meillä on päivän aikana varsinaista vapaa-aikaa 3 tuntia, koulun päättymisen ja ruoan välillä. Hannah kertoi, että sen organisaation vapaaehtoiset saisi työskennellä 35-40 tuntia viikossa ja meillä nuo tunnit kyllä ylittyy. Oon kuitenkin tyytyväinen meidän päivärytmiin, enkä kaipaa enempää vapaa-aikaa. Viikonloput on kuitenkin vapaita ja sillon on aikaa tehdä enemmän. Nyt valmistaudun study halliin ja odotan innolla huomista, nimittäin viikonloppua!

2. luokan lukujärjestys

Ostettiin tänään friteerattuja plantaaseja, nam!

Meidän kotikatu