Oon puhunut monta kertaa trotroista, mutta nyt ajattelin kertoa, kuinka niillä matkustaminen todella toimii. Meidän vakioreitti on Kejetiaan, eli Kumasin keskustorille, ja takaisin. Matka on tosiaan vaan n. 7 km, vaikken sitä aluksi meinannut uskoa, koska matkaan menee aina vähintään 40 minuuttia. Pahimpaan ruuhka-aikaan jopa 75 minuuttia. En kuitenkaan pane yhtään pahakseni hidasta etenemistä, koska tykkään yleensäkin istua autossa ja täällä se on vielä normaalia ihanampaa! Ai miksi? Siksi, että joka puolella on niin paljon nähtävää: tavaraa pursuavia putiikkeja, juoksevia lapsia, kiireisiä aikuisia, eläimiä, ruokaa ja upeita maisemia.
Kejetiaan halutessamme kävellään pari sataa metriä meidän projektilta päätielle, jossa trotroja kulkee jatkuvasti ohi. Trotron tunnistaa (jos ihmisiä täynnä oleva pikkubussi ei riitä tunnistukseen) keltaisista rekisterikilvistä. Usein auton ikkunasta roikkuu myös "Mate" eli ns. sisäänheittäjä, joka heiluttaa kättään ja huutaa paikkaa, jonne trotro on matkalla. Auton pysähdyttyä varmistetaan vielä, että se on menossa haluamaamme suuntaan ja sitten hypätään kyytiin. Toisinaan tunnelma on melko tiivis, mutta aina ollaan mahduttu! Mate kopauttaa olkapäähän, kun on aika maksaa matka. Perushinta on 1,50 cediä eli n. 35 senttiä.
Autot ei usein oo kovin uusia, mutta vaan kerran ollaan jääty tien sivuun. Takaa tuli kuitenkin toinen trotro, joka otti meidät heti kyytiin. Kyydittä jäämistä ei siis kannata pelätä, vaikka trotrojen kunto saattaa välillä huolestuttaa. Autot on loppujen lopuksi uskomattoman kestäviä teiden kuntoon nähden. Päätie on melko hyvässä kunnossa, mutta heti kun siltä poiketaan asfaltti muuttuu hiekkatieksi, joka on täynnä kuoppia.
Suomen teillä kuvittelen olevani hyvä kuski, mutta täällä en kyllä istuisi ratin taakse. Sääntöihin tottuneelle suomalaiselle liikenne ilman sääntöjä tuntuu nimittäin melko hurjalta. Liikennemerkkien bongaaminen on nimittäin harvinaisuus. Kuskeilla näyttää silti olevan keskenään liuta kirjoittamattomia sääntöjä: usein risteyksestä tulevaa väistetään, vaikkei mikään merkki sitä velvoita. Toisaalta taas, parempi kai väistää kuin jäädä alle. Jonojen ollessa pitkiä autot nimittäin änkevät koloihin, joita ei varsinaisesti ole olemassa. Liikennevaloja on melko harvassa, ainakin meidän vakioreitin varrella. Tööttäysten määrä on loputon. Nyt olen kuitenkin jo tottunut siihen, että tööttäystä käytetään varoituksena olemisen lisäksi ärsytykseen, tervehtimiseen, kiittämiseen ja ihan vaan huvin vuoksi.
Vierustoverin kanssa ei usein tule komnunikoitua, tervehdyksiä lukuun ottamatta. Yksi asia tulee kuitenkin huomioida: on epäkohteliasta syödä tarjoamatta muille. Tai näin olen ymmärtänyt. Kukaan ei varmasti mainitse asiasta, mutta haikeita silmäyksiä ruokaa kohtaan tulee varmasti. Veden juominen tai pienen välipalan (jogurttijuoma, plantaasipsit) syöminen on ymmärtääkseni kuitenkin ihan ok. Helpoimmalla pääsee, kun jättää syömiset, ellei ruokaansa halua sitten jakaa.
Kaiken kaikkiaan trotro on oikein mallikas kulkupeli, jonka kyydissä olemista tuun varmasti ikävöimään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti