Ghana on, monien muiden Afrikan maiden tapaan, hyvin uskonnollinen maa. Valtio ja uskonto ei Suomen tapaan ole mitenkään erillään toisistaan, vaan uskonto näkyy kaikessa ja kaikkialla: katukylteissä julistetaan ilosanomaa, ruoka siunataan ennen syömistä ja päivä alkaa koulussa hengellisillä lauluilla. Kuulun Vapaakirkkoon ja oon ite uskossa. Silti koen oloni hankalaks joissain tilanteissa. Useimmiten nää tilanteet liittyy siihen, mitä lapsille opetetaan.
Aamu siis alkaa aina laululla ja rukouksella. Tässä ei muuten oo mitään vikaa, paitsi että rukouksen aikana kaikkien lasten tulee pitää silmät suljettuina, pitää kädet kasvoilla ja rukoilla ääneen. Jos joku ei lausu rukousta tarpeeksi kovaa, opettaja tulee ja huutaa: "Rukoile ääneen!" Tässä kohtaa joku mun sisällä kuohahtaa. Rukoushan on puhetta Jumalalle. Ei opettajalle tai muille oppilaille. Toinen häiritsevä asia on, että lasten tulis aina vaan kiittää. Ei aina oo kiittämisen aihetta. Välillä on hyvä vaan kertoa Jumalalle, että nyt ei mee hyvin ja tarviin apua.
Keskiviikkoisin on pidempi aamunavaus, jossa yksi opettajista pitää opetuksen jostain Raamatun kohdasta. Viime viikolla aiheena oli nöyryys. En muista tarkkaa jaetta, mutta opettajan tärkein viesti oli, että aina tulee olla nöyrä. Jep, tästä oon samaa mieltä: on hyvä kunnioittaa muita, eikä korottaa itseään. Opettajan toinen teesi oli, että jos on nöyrä ja hyvä ihminen, Jumala antaa paljon hyvää. Jos ei ole, joutuu kokemaan kauheuksia. No eihän se näin mee. Välillä hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita ja pahoille ihmisille hyviä asioita. Me ollaan kristittyjä, ei hinduja, jotka uskoo syntyvänsä uudelleen. Meidän ei siis tarvitse kerätä hyviä tekoja säästöön, jottei seuraavassa elämässä synnytä muurahaisina. Taivaaseen pääsyn edellytys ei myöskään oo se, että oot 24/7 tottelevainen ja nöyrä ja hyväsydäminen. Koko jutun ideahan on se, että meidän synnit on jo lunastettu ristillä ja siks ei haittaa, vaikka välillä astuu harhaan.
Eilen ajauduin pieneen väittelyyn erään opettajan kanssa aiheesta possun syönti. Vanhassa testamentissa sianlihaa pidetään epäpuhtaana ja siksi sen syömistä tulee välttää. Uusi testamentti kuitenkin kumoaa melko monia Vanhan testamentin säädöksiä, esim. juurikin sianlihan syömisen. Tai näin itse koen asian. Tietysti tulkintoja on yhtä monta kuin on Raamatunlukijoita, mutta mun mielestä tää on melko selkeä juttu. Opettaja ei uskonut, että Raamatussa on kohta, jossa tämä todetaan, enkä tietysti muistanu tätä Raamatunpaikkaa ulkoa. Ei siis saatu päätöstä tälle väittelylle. Mun mielestä on hauskaa argumentoida ja keskustella eri asioista, mutta on inhottavaa, että opettajat opettaa asioita lapsille itsestäänselvyyksinä, koska sitä ne ei aina oo. Ja varsinkin, jos kyseessä on lapsia hämmentäviä asioita. Pojat, jotka kysy multa mielipidettä tähän possuasiaan olivat tosi helpottuneita ja iloisia kuullessaan, ettei possun syönti välttämättä ookkaan syntiä.
Tällainen possuntäyteinen postaus tällä kertaa, saa nähä millaseen väittelyyn ajaudun seuraavalla kerralla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti