Hannah: Hannah on siis toinen meistä kahdesta vapaaehtoisesta. Syntynyt vuonna -97, kotoisin Saksasta. Ollaan monessa suhteessa erilaisia: Hannah rakastaa urheilua ja syö terveellisesti, oli yksi koulunsa priimuksista ja osaa valokuvata. Itse en voi sanoa samaistuvani edellisiin... Tästä huolimatta tullaan tosi hyvin juttuun ja oon onnellinen, että just Hannah pääty mun kanssa samaan projektiin!
Naomi & Adeleit: Paikan ylläpitävä voima, mahtisisarukset! Naomi on siskoista vanhempi ja varsinainen johtaja. Adeleit kuitenkin auttaa oikeestaan ihan kaikessa. Adeleit on näistä kahdesta vähän varautuneempi. Naomi on rennompi, vaikka joutuukin hoitamaan jatkuvasti kaikkia käytännön asioita.
Malito & Ibrahim: Meidän ainoat varsinaiset kaverit täällä. (kuulostipa säälittävältä) Malito on tuntenut Naomin jo useita vuosia, joten tutustuttiin, kun Malito oli moikkaamassa ystäväänsä täällä. Malito ja Ibrahim asuu ihan parinsadan metrin päässä meidän talosta, joten ollaan vietetty siellä jonkun verran aikaa. Mielellään sinne mennäänkin, koska pojilla on kunnon lukaali: taulutelkkari, sisävessa(!), iso keittiö/olohuone ja tuulettimia joka puolella!
Malito on näistä kahdesta dominoivampi ja välillä melko nopeasti tulistuva, mutta toisaalta myös hauska ja hyvä isäntä. Ibrahim on tasaisempi, huomioonottava ja ystävällinen. Molemmat pojat on muslimeita, joten välillä he poistuvat huoneesta rukoilemaan ja tulevat sitten takaisin.
Tohtori Sukunimeä-en-muista: Jo ensimmäisellä viikolla tavattiin tohtori, joka usein hoitaa kirkon toimituksia tässä meidän kirkossa. Tohtori oli innoissaan, kun kuuli, että oon Suomesta, koska suomalaisia kavereita hänellä ei kuulemma vielä ole. Tervehditään aina, kun tohtori sattuu täällä olemaan. Hän myös soittelee ja varmistelee, että kaikki on hyvin. Hän itse opiskeli Saksassa ja Itävallassa (muistaakseni) ollessaan nuorempi ja on edelleen kiitollinen ihmisille, jotka pitivät hänestä huolta ollessaan kaukana kotoa. Niinpä hän haluaa varmistaa, että myös tänne tulevilla on kaikki kunnossa!
Mies trotrosta: Viime viikonloppuna paluureissulta Kumasista, viereen istui mies, joka esittäytyi Prince Martinsiksi. Juteltiin sitten paluumatkalla mm. Suomen ja Ghanan politiikasta ja vapaaehtoistöistä. Kerroin olevani töissä Columbuksessa ja mies lupasi tulla tervehtimään. Viime torstaina hän sitten tulikin. Kauaa ei juteltu, mutta numerot kuitenkin vaihdettiin ja sen jälkeen mies onkin soitellut muutamia kertoja ja kysellyt kuulumisia.
Välihuomio: ihmiset oikeesti kantaa puhelimia mukana joka paikassa, joten heille on aina järkytys, jos en jostain syystä ole ottanut omaani mukaan. Numeroa myös kysellään heti ensitapaamisella. Kaikille numeroa ei tietenkään tarvitse antaa, mutta numeron kysymistä ei kannata hätkähtää.
Luka: Luka on n. 40-vuotias, rento italialaismies ja entinen vapaaehtoinen. Hän on viimeisen 10 vuoden aikana käynyt joka vuosi tervehtimässä Naomia ja lapsia täällä Kumasissa. Eilen hän saapui taas vuotuiselle visiitilleen. En ole varma vierailun kestosta, mutta luultavasti tullaan viettämään melko paljon aikaa yhdessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti