Rakastan matkustamista, mutta yhtä paljon rakastan kotiin palaamista. Viime päivinä on vaivannut pieni koti-ikävä. Ei suuri, mutta pieni. Niin kun eilen, kun ulkona satoi vettä. Makasin sängyssä ja laitoin silmät kiinni ja tuntu, kun oisin kotona, syyssateen aikaan. Sitten sade yltyi niin paljon, että pelkäsin sen tulevan katosta läpi.
Toisinaan taas tuntuu, etten haluis olla missään muualla kun täällä. Niin kun perjantaina, kun mentiin ulos Hannahin, Naomin, Adeleiten (pomot) ja kahden muun kanssa. Otettiin juomat, saatiin niiden seuraksi makeita popcorneja ja kuunneltiin livemusiikkia. Tanssimaankin uskallettiin. Musiikki oli jazzahtavaa, ilma lämmin, taivaalla tuhansia tähtiä ja mielessä hyvä fiilis. Se oli hyvä ilta. Niin hyvä, että kotiin päästyä rojahdin suoraan sänkyyn, jaksamatta laittaa malariaverkkoa paikoilleen. Tästä hyvästä sain sitten ihan kiitettävän määrän hyttysenpistoja. (mm. 5 jalkapohjaan...)
Eilenkin oli hyvä päivä. Mentiin trotrolla Kumasiin, jossa hoidettiin tärkeät asiat pois alta: ostettiin nettitikut ja vaatteet opettamista varten. (musta hame, valkoinen t-paita ja ballerinat) Naomi ja Adeleit myös näytti paikan, jossa on useita taidegallerioita ja matkamuistomyymälöitä. Eipähän tarvitse huolehtia tuliaisista! Kumasin keskusta on iso. Ja ihmisiä paljon. Voi olla, että menee vielä pari kertaa, ennen kun ihan yksin uskallan sinne lähteä. Ilma oli myös kuuma. Todella kuuma. Eikä pitkähihainen paita ollut paras vaatevaihtoehto. Note to self: vaikka päivä vaikuttaa kolealta, sitä se ei aamupäivään mennessä luultavasti ole.
Tänään on toinen vapaapäivistämme. Ajateltiin Hannahin kanssa katsoa leffa koneelta, ah mitä luksusta! Illalla on ilmeisesti opettajien kokous, johon ollaan tervetulleita. Ylihuomenna alkaa koulu. (Vai onko se jo huomenna!? Pitänee selvittää asia) Ihmiset tässä lähiseuduilla alkaa olla jo tottuneita obrunien näkemiseen.
Viikon miinus: perjantaina ennen ulos lähtöä vanha nainen tuli kysymään, olenko antanut tälle lapselle rahaa, osoittaen vieressään olevaa pientä tyttöä. Vastasin, etten ole. Nainen kysyi myös Hannahilta, mutta tämäkään ei rahaa ollut antanut. Meni vähän aikaa ja Naomi tuli luoksemme tytön kanssa ja kysyin tältä, keneltä oli saanut rahat. Tyttö osoitti meitä. Naomi kysyi, olimmeko antaneet rahat. Vastattuamme vanha nainen alkoi sättiä tyttöä ankarasti. Tyttö alkoi itkeä lohduttomasti. En tiedä, mitä tytölle lopulta kävi (pelkään pahoin, että sai kepistä....), mutta surullisinta on, että kyse oli vain 5 cedistä. (~1,25 e) Luultavasti tyttö oli löytänyt rahan maasta, mutta sepittänyt saaneensa rahat meiltä, koska tietääkseni lapsilla ei haluta olevan omaa rahaa. Arvostan tämän paikan pitäjiä todella paljon: Naomi ja Adeleit ovat arviolta alle 30-vuotiaita ja käyttävät kaiken aikansa lapsiin ja tämän paikan ylläpitämiseen. Lapset todella pitävät heistä. En myöskään ole kertaakaan nähnyt heidän huutavan lapsille tai käyttävän väkivaltaa. Tämä tapaus oli silti inhottava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti